24.8.2014

Punajuurihulluus

Myönnän täysin avoimesti että olen riippuvainen uusista punajuurista. Kyllä. Vielä hieman lämmin,  ei missään nimessä kuuma punajuuri ja nokare pehmeää vuohenjuustoa. En sano ettei tätä voita mikään, mutta juuri elokuussa on vaikea löytää toista herkkua jota himoitsen yhtä paljon. 







Täytynee etsiä syytä lapsuudesta. Sieltä se tulee. Maalla kasvaneena näitä sai omasta maasta ja riippuen kesästä joskus jo heinäkuun lopulla. Ehdottelin äidilleni jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikottain, että joko punajuuria saisi. Piti tietysti odottaa että olisivat nyt edes jonkun kokoisia ennen maasta nostamista. Toki toisinaan sai pienempinäkin kun oikein pyysi. 

Kun sitten kotoa pois muuttaneena menin äidin ja isän luo käymään, äiti huolehti kysymättäkin että sain punajuuria. Kotona odotti kattilallinen juuri keitettyjä äidin kasvattamia punajuuria. Voih. Kiitos äiti. No nyt keittelen itse omat punajuureni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti