10.5.2014

Vaahtera

Minun puuni on vaahtera. Keväisin vaahteran kukinto on runsas lupaus siitä vihreydestä, joka saapuu kun lehdet tulevat. Kesäisin tummanvihreät lehdet suodattavat valon kauniina vihreänä valona. Ja syksyisin vaahteran väritys riippuen keleistä on toisinaan aivan satumaisen runsasvärinen.

Tiedä häntä, onko vaahtera tykkäämiseni suurimpana syynä synnyinkotini isot vaahterat. Elin vaahteran varjossa. Syksyisin lehtiä riitti ja se tarkoitti sitä, että lehtikasoissa tuli pyörittyä sisarusten kanssa.

Tässä nykyisen kotini pihalta keväiset kukinnot.



Olohuoneeseessani saan kohta nauttia vihreästä vaahteran valosta. Tuskin maltan odottaa.

UPM Metsämaailma sivulta löysin hurmaavan luonnehdinnan vaahterasta.
"Korskea ja koristeellinen Vaahtera rakastaa taiteita ja arvostaa visuaalisuutta. Vaahterat tunnistaa helposti komeasta ulkonäöstään. Kesän kynnyksellä Vaahterat kerrassaan räjähtävät kauniiseen kukkaan ja syksyllä ne vasta värikkäitä ovatkin. Yksilöllisyys on vaahteroille tärkeää – metsässäkin ne esiintyvä usein yksittäisinä puina. Nuorena vaahtera on altis tuhoille, kuten monet muutkin taiteelliset luonteet."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti