Kirjoja kiharapään kanssa

Tänä kesänä minulle on hymyillyt usein tämä kaunis kiharapää. Sain kortin rakkaalta kiharapääystävältäni ja se on ilahduttanut minua suuresti. Viehko hymy ja vihreä olemus - erityishuomio hameeseen - on ollut kirjanmerkkinäni. Kortti on kulkenut läpi kahdeksan kirjan, joista kerron kohta.

Mutta ensin paljastan teille kortin naisen.

Tämän kuvan on ottanut Erwin Wurm. Wikipedia tietää kertoa hänestä seuraavaa.

"Since the late 1980s, he has developed an ongoing series of "One Minute Sculptures", in which he poses himself or his models in unexpected relationships with everyday objects close at hand, prompting the viewer to question the very definition of sculpture. He seeks to use the "shortest path" in creating a sculpture — a clear and fast, sometimes humorous, form of expression. As the sculptures are fleeting and meant to be spontaneous and temporary, the images are only captured in photos or on film."

No sitten niihin kirjoihin. Kesälukemisessa minulle on tärkeää löytää erilaisia kirjoja; ajateltavaa, hömppää, chick littiä, jännitystä, mielikuvitusta... Peräkkäisten kirjojen täytyy myös olla sen verran erilaisia, että tunnelma vaihtuu ja pääsee edellisestä kirjasta lempeästi eroon. Luin seuraavat kirjat tässä järjestyksessä.

Riikka Pulkkinen: Vieras
Jo ensimmäisestä Pulkkisen kirjasta pidin paljon, toisesta vieläkin enemmän. Myös tämä kolmas onnistui saavuttamaan minut. Pulkkisen naiskuvauksissa ja naisissa on jotain sellaista, joka viehättää ja koskettaa.
Donna Leon: Kuolema oopperassa
Tämä oli ensimmäinen amerikkalaisen Italiassa asuvan erittäin suositun kirjailijan kirja, jonka minä olen koskaan lukenut. Venetsiaan sijoittuva Guido Brunetti-rikoskirjasarjan ensimmäinen kirja oli hyvä ja sopiva "välikirja". Parasta antia ehkäpä italialainen mentaliteetti.
Kajsa Ingemarsson: Vettä vain
Hömppäosaston vahvin edustaja tältä kesältä oli tämä ruotsalaisen naiskirjailijan Vettä vain. Toimii jos haluaa ennalta-arvattavaa romantiikkaa. Muutoin kannattaa sivuuttaa.
Anna Gavalda: Lohduttaja
Anna Gavalda on ranskalainen kirjailija, josta tuli supersuosittu Viiniä keittiössä ja Kimpassa -kirjojen jälkeen. Hän on minusta hyvä ihmisten ja heidän elämänsä kuvaajana. Henkilöistä tulee kovin läheisiä ja irtipäästäminen on joskus vaikeaa. Niin nytkin.
Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla 
Olen lukenut kohtuullisen monta Hämeen-Anttilaa. Erityisen hyvin muistan aikanaan lukemani Alastonkuvia. Siitä pidin todella paljon. Viime aikaiset kirjat eivät ole samalla tavalla kolahtaneet, mutta tämä Toisen taivaan alla yhtenä flussapäivänä luettuna oli minusta toimiva kokonaisuus.
Katja Kettu: Hitsaaja
Sarjan rankin kirja on varmasti tämä Kätilö-teoksestaan kuuluisaksi tullut  Ketun toinen kirja. Kätilö oli vasta kolmas. Teksti on omintakeista ja ihmiset jotenkin ankeita. En oikein päässyt sisään kirjaan, vaikka en kadu sitä että sinnittelin loppuun. Kätilö pitänee lukea vielä.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Tätä kirjaa minulle suositteli kiharapääystäväni, jolta sain myös kortin. Itse en varmasti olisi osannut tarttua tähän japanilaisen mieskirjailijan kirjaan. On muuten tämän kesän ainoa miehen kirjoittama kirja, jonka olen (tähän mennessä) lukenut.  Kirja lumosi ja kaaappasi mieleni täysin. Tarinankerronta ja henkilöt ovat upeita, eikä kirjaa voi laskea kuin hetkeksi. Jotain maagista, vähän kuin japanilaisissa animaatioissa. Tuli siis mieleen Hayao Miyazakin Liikkuva linna ja Henkien kätkemä fiilis.
Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Tämä kirja on ollut pöydälläni jo pidempään, mutta nyt tuli oikea hetki. Romaani on kirjoittajansa esikoinen. Tästä kirjasta hän sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Mielenkiintoinen asetelma ja jotenkin onnistunut kuvaus naisen kamppailusta itsensä kanssa. No juu onhan se meitä naisia yhdistävä tekijä ja sinänsä tietenkin lohduttaa, että muilla on samanlaisia haasteita. Onhan miehillä elämä jotenkin niin paljon suoraviivaisempaa ja hmm, niin, helpompaa...